Pitihän sitä vielä sitten tehdä itsellekin uudet, kun ne valkoiset ei ihan onnistunu niin kuin piti ja se jäi harmittamaan.

Miesväen lapasten jälkeen piti vielä kerran luoda silmukat puikoille ja tehdä vielä ne omatkin.

Näissä pikkaisen erilainen raitakuvio, mutta muutoin samanlaiset kuin Esikoiselle tekemäni...

Kaikissa tekemissäni lovikkaissa lankana on Novitan Huopanen. Lovikkaat on neulottu kaksinkertaisella langalla, 24 silmukalla...puikkojen koko on vaihdellut 5-8. Ohjeena olen käyttänyt Novitan Lovikka-lapasten ohjetta, mutta en ole noudattanut ohjetta orjallisesti.

Lovikkaani olivat aamulla töihin tullessa ensimmäistä kertaa kädessä ja lämpimät olivat. Mulla olisi vielä punaista yksiin lapasiin...pitäisköhän tehdä itselle vielä yhdet...

Mukavaa maanantaita SINULLE ...

Kuten otsikosta ilmenee...miesväki vaati saada omat lovikkaansa myös. Mitäpä sitä ei tekisin rakkaittensa puolesta, joten puikot saivat taasen kyytiä ja niin valmistui koko poppoolle omat.

Tässäpä pino...

...Pikkumiehelle...

...Esikoiselle...

...ja Miehelle...

Hauska juttu on se, että jokaisessa lapasparissa on täsmälleen sama määrä silmukoita...puikkojen kokoa vaihtamalla sain jokaiselle sopivat lapaset tehtyä.

Pikkumies testasi omansa ulkona lumileikeissä...sisään tullessa lapaset muistuttivat lähinnä lumipalloja, mutta olivat sisältä edelleen kuivat ja lämpimät, joten kyllä 100 % :nen villa on hyvä materiaali.

Piditkö näistä?

Mukavaa sunnuntain jatkoa SINULLE...

Työkaveri ihastui tekemiini lovikkaisiin ja pyysi tekemään itselleen mustat lovikkaat, joissa olisi jokin juju.

Mikäpäs siinä...kaupasta langat ja toimeen.

Ihastuin itsekin tekeleeseeni ja saaja oli onnesta soikeana saadessaan nämä...

...tuon raitakuvion takia työkaverini risti nämä Revontulilapasiksi...

...viimeistelyn jälkeen lapaset ovat ihanan pörröiset ja raitojen reunat sulautuvat kivasti toisiinsa.

Näissä on nyt sitten noudatettu ohjetta...jos ei ihan orjallisesti, niin kuitenkin käänne on nyt oikein tehty .

Mitäpä tykkäätte?

Mukavaa torstaita SINULLE ...

Haa...kerrankin ei ollut epäonnenpäivä.

Palatakseni eiliseen päivään...olipa ihanaa tavata paras ystävä  pitkästä aikaa. Sain herkkuja  ja seura oli mitä mukavinta...KIITOS siitä ystäväni .

Mies oli myös eilen "etelässä"...aamulla Hoo haki Pikkumiehen ja vei eskariin, Esikoinen koukkasi eskasta kotimatkalla. Mies soitti vähän jälkeen viiden, että nyt iski logistinen ongelma...lento oli siinä vaiheessa ilmoitettu lähteväksi n. puoli tuntia aikataulusta jäljessä. Eikä siinä mitään muuten, mutta kun Esikoinen lähti pelaamaan sählyä ja vei Pikkumiehen Hoolle siksi aikaa...Miehen piti hakea puoli kahdeksan aikoihin. Onneksi on ihana ystävä, joka totesi, ettei tehdä asiasta ongelmaa ja sanoi Pikkumiehen voivan olla heillä kunnes jompi kumpi (Esikoinen tai Mies) tulisi kotiin)...loppu hyvin kaikki hyvin.

Kuinkas sitten minun lentoni kanssa kävi tänään? No itse asiassa ihan hyvin. Lunta alkoi sataa puolen päivän maissa ja tilasin sitten kyydin pikkaisen vaille neljäksi. Taksikuski oli aika hurja ja ajoi aika huolettomasti kaistoja vaihdellen (en ole koskaan aikaisemmin pelännyt taksin kyydissä, mutta nyt kyllä pelotti)...kentällä olin n. varttia yli neljän  (siis hei...neljän ruuhkassa). Pääsin turvatarkastuksesta läpi tosi nopeasti...hoidin tarvittavat ostotoimenpiteet (tuliaisia ) ja huomasin, että ottivat aikaisempaan Kuopion  koneeseen juuri matkustajia sisään. Kipaisin portille ja kysyin, että mistä voisin tiedustella lipun vaihtoa...onneksi kyseinen tiski oli ihan vieressä ja onnistuin vaihtamaan aikaisemmalle lennolle. Koneen piti lähteä klo 16:50, mutta lähti sitten noin puolisen tuntia aikataulustaan jäljessä. Olin Kuopiossa vähän kuuden jälkeen ja taksikuski totesi, että tämä lento oli vain vähän myöhässä, mutta se kone, jolla minun piti tulla olikin sitten jo reippaammin myöhässä. Kotona olin ennen kuin se myöhäisempi kone oli edes ehtinyt lähteä.

Ihanaa olla taas kotona ...

Mukavaa viikonloppua SINULLE ...

Eilinen olikin TODELLA pitkä päivä.

Aamulla kotoa lähtiessä oli 8 astetta pakkasta ja siitä parin tunnin päästä Helsinki-Vantaalla asteen plussalla ja vettä tihuutti...kyllä otti päähän .

Jaksoin olla ylitöissä varttia vailla seitsemään ja suuntasin sitten hotellille. Hoidin sisäänkirjautumisvelvollisuudet ja pääsin huoneeseen. Piipahdin hakemassa noutoruokaa ja sitä syödessä laitoin kylpyveden valumaan. Kävin kylvyssä ja kömmin peiton alle yhdeksän aikaan katsomaan televisiota hetkeksi...kymmenen jälkeen nukuin jo sikeästi.

Tänään onkin tiedossa kyläily parhaan ystäväni luo...ihanaa nähdä pitkästä aikaa .

Mukavaa torstain jatko SINULLE ...

Nyt jo hirvittää...huomenna aamulla (siis yöllä) kello pirahtaa 20 minuuttia yli neljän...siis oikeesti neljän . Taksi odottelee viideltä matkallelähtijää...lento lähtee kuudelta. "Etelässä" on tiedossa tiukka kolmen päivän työputki ylitöineen...HUH.

Mutta ihaninta tässä on se, että tapaan parhaan ystäväni piiiiiiiitkääääääästääääää aikaa torstaina ja se jotensakin vähentää tämän työputken rasittavuutta.

Viime vuoden loppupuolella ja nyt tästä eteenpäin joudun käymään epäsäännöllisen säännöllisesti näillä matkoilla...toisaalta se on kivaa, mutta kotona on aina kivempi olla kuin matkan päällä ja Pikkumieskin ikävöi minua...kyselee aina, että koska taas pitää mennä. Toisaalta perheen miesväellä on hauskaa, kun mamma ei ole koko ajan komentamassa  ...ja onneksi kolme päivää menee aina nopeasti.

Terveysrintamalta kuuluu itse asiassa hyvää...polvi on jo hyvässä kunnossa ja kestää reippaan kävelylenkin...pitkiä matkoja en tosin ole vielä uskaltanut polvea rasittaa, kun pelkään takapakkia ja sitä, etten pääsekään liikkumaan taas ilman kyynärsauvoja (joulukuussa nilkka taasen ilmoitteli itsestään ja jouduin turvautumaan niihin).  Onneksi koko ajan mennään eteenpäin ja polvi vahvistuu entisestään.

Mutta nyt taasen muihin hommiin...mukavaa tiistaita SINULLE ...

Vuosi vaihtui rauhallisesti ja arki on jo astunut kuvioihin...2.1. työt taas kutsui, mutta onneksi oli vaan neljän työpäivän viikko.

Talvi tuli viimein tänne Savoonkin ja sen mukaan tarve uusille lapasille. Olen jo pitkään haaveillut lovikkaista eli niistä "lapin lapasista" ja viikonloppuna kävin sitten ostamassa Novitan Huopanen-lankaa sekä nro 7 ja nro 8 sukkapuikot...netistä hieman ohjetta ja sitten puikot suihkimaan.

Tälläiset niistä sitten tuli...

Ihmettelin hieman varren pituutta ja tajusin vasta tänään ohjetta tarkemmin lukiessani, että varsi olikin käännettävä ja sen vuoksi nyt kääntämättömänä liian pitkä...vähänkö hei harmittaa. Tästä sisuuntuneena päätin tosin ostaa harmaata Huopasta myös ja tehdä vielä yhdet lovikkaat ihan ohjeen mukaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa SINULLE ...

...ennen kuin vuosi vaihtuu uuteen.

Meidän joulu sujui ihanan rauhallisesti. Aatonaattona olin jo lomalla...kuusi kaivettiin varastosta, koottiin ja koristeltiin...

...enkelikellon säestyksellä...

...leivottiin Pikkumiehen kanssa pipareita ja saatiin kotiin se ihana jouluinen tuoksu...

...piparin leipominen on tarkkaa puuhaa...

Koti siivottiin, pöytäliina silitettiin ja niin joulu sai tulla...sama tila päivänvalossa...

...ja ihanassa hämyssä.

Aattoaamu sujui "vanhojen" perinteiden mukaisesti...joulupukin kuumaa linjaa seuraten odottelimme joulupuuron valmistumista. Perinteisen Lumiukko-animaation jälkeen kuuntelimme joulurauhan julistuksen, jonka jälkeen suuntasimme joulusaunaan. Saunan jälkeen alkoi vimmattu joulupukin odotus ja sillä aikaa Mies ja minä valmistelimme jouluruoan. Tarjolla oli tänä vuonna: lasimestarin silliä, kylmäsavulohta, kirjolohenmätiä kera sipulisilpun ja smetanan, kamanmunanpuolikkaita, kinkkua, porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa, maksalaatikkoa, keitettyä perunaa, ruskeaa kastiketta ja rosollia...jälkiruokana oli luumu-piparirahkaa.

Joulupöytä katettiin asiaan kuuluvan juhlalliseksi...

Jouluaterian jälkeen lähdimme pienelle happihyppelylle ja kuinkas ollakkaan...joulupukki olikin käynyt tuomassa lahjat sillä välin. Iso lahjasäkki täynnään lahjoja eikä suinkaan vähiten Pikkumiehelle.

Pikkumies sai kaikki toivomansa lahjat ja Esikoinenkin oli tyytyväinen omiinsa. Miehelle on vaikeaa mitään ostaa, koska ei kuulemma tarvitse mitään, mutta aina jotain pientä kivaa on kuitenkin mukavaa antaa. Minäkin sain muutaman pikkujutun, mutta ihanin lahja oli Lumoava sarjaan kuuluva Carina Blomqvistin suunnittelema Tuomi-riipus ...eli kerrankin toiveeni kuultiin .

Lahjojen ja herkkujen jälkeen oli ihanaa käpertyä sohvan nurkkaan nauttimaan rauhasta ja  kynttilöiden valosta...

Huomenna vaihtuukin sitten vuosi ja vietämme sen kolmistaan, koska Esikoinen suuntaa juhlimaan tyttöystävänsä luo.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille ...

Tässäpä näytille Esikoisen tyttöystävälle tehdyt neulomukset...

Kauluri...

...ja lapaset...

Jännä miten sama lanka näyttää erilaiselta erikokoisilla pinnoilla...kauluri näyttää kirjavalta ja lapasiin muotoutui selkeät raidat.

Molemmat...sekä kauluri että lapaset...ovat jatkuvassa käytössä ja kuulemma erittäin mieluisat.

Mukavaa keskiviikkoa SINULLE ...

Blogi hiljenee joulun viettoon...

Rauhaisaa Joulua kaikille