Olin jo aika lailla kypsä tänään taas kytättyäni sähköpostia koko eilisen ja tämän päivän..."päällikkö" ei vastannut mitään .

Mutta sitten...klo 15.20...alkoi tapahtua. Kännykkä alkoi soida ja numero oli vieras, mutta hämärästi jotenkin tuttu . Vastasin ja "päällikkö" esitteli itsensä...siinä vaiheessa mun adrenaliinitaso pomppas taivaisiin ...hän sanoi minun jättäneen soittopyynnön (juu en kyllä jättänyt...laitoin vain lahettämäni sähköpostin alle puhelinnumeroni) ja kertoi lukeneensa viestini. "Päällikkö" sanoi olevansa tietoinen "sedän" toimista, mutta halusi vielä kysellä "tädin" osuutta asiaan.

Tässä vaiheessa mun ääni alkoi väristä...patoutuneesta kiukusta ja ketutuksesta...ja nousta tavallista kovemmaksi . Kerroin siis oikeastaan kaiken uudelleen "päällikölle" ja kiukku sen kun kasvoi. "Päällikkö" yritti selvästi vierittää suurimman syyn tapauksesta "tädin" niskaan...siinä vaiheessa mulla keitti yli ja tokaisin, ettei "täti" ole tehnyt mitään väärin ja luettelin kaiken mitä "setä" lupasi tehdä eikä tehnyt. "Päällikkö" yritti vielä todeta, että meidän takausjärjestely oli erittäin hankala tapaus ja uusi tilanne "sedälle"...tokaisin siihen, että silloin olisi pitänyt ymmärtää myöntää se ja pyytää apua...eikä jättää asiakasta odottamaan...prkl .

Kehtasi sitten ruveta kyselemään asiakkuutemme kestoa ja tyytyväisyyttämme aikaisempaan palveluun...tokaisin siihen olleemme pankin asiakkaita ihan alusta asti ja vakuutusasiakkaita jo vuodesta -89...sanoin meidän olleen erittäin tyytyväisiä tähänastiseen palveluun, mutta luottamuksen kärsineen pahasti tästä tilanteesta. "Päällikkö" pyyteli vuolaasti anteeksi "sedän" ja koko pankin puolesta. Totesi myös, että he ovat mokanneet pahasti tässä meidän jutussa...ovat olettaneet asioita ihan päin mäntyä.

Kysyin sitten, miten pankki aikoo meille nyt hyvittää mokailunsa? "Päällikkö" lupasi katsoa vakuutuksemme läpi ja antaa tuntuvia alennuksia vakuutuksiin...katotaan nyt mikä alennus sitten on kyseessä...laittaa asiasta vielä minulle sähköpostia .

Olinkohan mä ihan kamala ämmä puhelimessa? Hyvä, etten kiljunu suoraa huutoa "päällikölle"...sydän hakkasi tuhatta ja sataa vielä vartin puhelun jälkeen...vähänkö oli adrenaliinia veressä .

Jospa tämä episodi olisi nyt ihan oikeesti ohi meidän osalta ja se voitaisiin nyt jättää taakse...ehkäpä voimme vuoden päästä Kuopiossa asialle jopa nauraa, mutta ei vielä...on ollut sen verran rankka kokemus.

Nyt Pikkumies nukkumaan...hyvät yöt kaikille ihanille lukijoille *haleja*