...voi että voikin sattua...joka paikkaan koskee . Kyllä oli eilinen tunnin jumppa kuulkaas tehokas...hengittäminen sattuu, mihinkään suuntaan ei kannata missään nimessä kumarrella ja tuolistakaan ei nousta ilman tuskan huutoja ...mulla siis on lihaksia, mutta ne on vaan ollu nukkumassa  eikä ne ollenkaan tykänneet herätyksestä. Hoo harmitteli, ettei ensi viikolla pääse jumppaan, kun Jii on töissä...totesin, että voinhan minä vahtia lapsia . Hoo siihen, että eikä mitään sä tuut mukaan...voi apua . Olen kyllä onnellinen, että sain aikaiseksi lähteä jumpalle...oli mukava vetäjä, joka antoi mulle omat liikkeet sellaisten olkapäätä rasittavien tilalle...pystyin siis koko ajan tekemään jotain. Huomasin myös, että ei mun rytmitaju nyt ihan hirveen huono olekaan ...pysyin tahdissa (pientä haparointia tosin ilmeni ) ...

Tänään tekisi kyllä hyvää lähteä pienelle kävelylenkille vetreyttämään nuita vastalöydettyjä lihaksia, mutta saapi nähdä onnistuuko, kun Mies ja Esikoinen aikovat mennä luistelemaan tänään ja viipyvät kummiskin aika myöhään...ja sitäpaitsi meillä on vakiintunut tämä keskiviikko (ja lauantai) saunapäiväksi, joten lämpökin varmaan auttaa tilannetta...

Lumitöitähän tietysti voisi (ja pitäisi) tänään tehdä...Pikkumieskin saisi samalla touhuta pihalle kasaantuneessa "jättilumikasassa"...katellaan nyt sitten mitä tehdään...

Vetreää keskiviikkoa teille kaikille ...

ps. kaikille ja erityisesti sille yhdelle Elinalle oikein paljon onnea nimipäivänä ...