Mua jännittää ihan kauheasti . Huomenna on se meidän lainapapereiden allekirjoituspäivä...konttorilla pitäisi olla klo 10. Mä en varmaan kyllä nuku ensi yönä ollenkaan...varsinkin kun nyt jo jännittää niin kamalasti.

En oikein edes osaa sanoa, mikä tässä jännittää? Onko se se, että ollaan ekaa kertaa ostamassa asuntoa ja ottamassa lainaa? Vai liittyykö tää jännitys siihen tosiasiaan, että huomisen (ja torstain) jälkeen ei voi enää perääntyä ja muutto on silloin satavarma juttu?

Kuten jo jossain aikaisemmassa postauksessani mietiskelin sitä, että mun tukiverkko on täällä etelässä ja jää muuton seurauksena tänne. Oon miettiny sitä asiaa paljon, mutta silti olen täysin varma siitä, että haluan muuttaa ja aloittaa uuden elämän Kuopiossa. Ikävöin varmasti vanhempiani, siskojani ja ystäviäni, mutta pääseehän sitä puolin ja toisin kyläilemään...ei me nyt niin kauaksi muuteta. Toisaalta sitten miehen siskot ja äiti sekä serkku ihanine vaimoineen  ovat lähempänä, joten ei me yksin jäädä . Ja lisäksi, kuten esikoinen totesi, tunnetaanhan me jo joku sieltä Kuopiostakin...asuntoa myyvä, todella mukava, naisihminen on sattumoisin meidän tuleva naapuri .

Mietin myös sitä, että kun meistä kukaan ei tunne sieltä ennestään ketään, me ollaan samalla viivalla koko perhe ja saadaan uusia perhetuttuja (täällä etelässä meidän ystävät on melkein pääsääntöisesti mun kavereitten perheitä)...ehkä ollaan myös tiiviimpi yksikkö perheenä ja tukeudutaan toisiimme.

Mulla on jo nyt sellainen tunne, että tää muutto vahvistaa meidän suhdetta ...suunnitellaan yhdessä meidän uutta ja ihan omaa kotia...mikä voiskaan olla ihanampaa?

Voi kunpa olisi jo torstai ...