Tuntuu, ettei ole mitään kerrottavaa, vaikka onhan sitä kuitenkin.

Pikkumies on jo kunnossa...korvakipu ja yskä hellittivät heti lääkkeen aloittamisen jälkeen. Miehen sisko perheineen tuli lauantaina yökylään...ulkoiltiin ja syötiin, vietettiin aikaa yhdessä...juteltiin.

Maanantai-iltana Esikoinen alkoi oksentaa ...sama tauti ilmeisimmin kuitenkin kuin meillä lopuilla viikkoa aikaisemmin...toivottavasti eivät Miehen sisko perheineen sairastu. Huolettaa potilaan vointi...paremmassa kunnossa jo, mutta nuin isoa kun ei saa jäädä kotiin hoitamaan ...

Töissä sama hiljaisuuden olotila jatkuu...johtuuko sitten siitä, että eilen kiukuttelin Miehelle oikein urakalla koko päivän...ketutti kaikki.

Onneksi illalla olivat Hoon emännöimät Me&I -kutsut...sanoin Miehelle, etten osta mitään...vaan kuinkas kävikään...lähdin kutsuilta useaa kymppiä köyhempänä . Tapasin monta uutta mahdollista ystävää/tuttua...aika näyttää...

Tänään hieman parempi päivä...bussilakko vaan aiheuttaa päänvaivaa. Mulla on kynsihuolto tänään...luulisin pääseväni bussilla keskustaan (tai sitten voin kyllä kävelläkin) , mutta huollon kestäessä yhtä kauan kuin viimeksi, en pääse enään bussilla kotiin. Onneksi ihana Hoo lupasi mut hakea keskustasta tarvittaessa...olen onnekas saatuani uuden ystävän, joka on valmis auttamaan...

Mukavaa keskiviikkoa kaikille...kaikesta huolimatta ...