Perjantaina pakkaannuimme porukalla autoon ja matkasimme Rossi-Tarhoille, Espoon Pihlajarinteeseen, poimimaan mansikoita...saaliina puolentoista tunnin syönnistä ja poiminnasta oli reilu viisi kiloa makeaa mansikkaa. Suurin osa pakastettiin tulevaa varten, mutta osa hävisi parempiin suihin saman tien.

Vietin kaikki kesäni 12-vuotiaasta 19-vuotiaaksi kesätöissä kyseisellä mansikkatarhalla. Aina eivät säät olleet suotuisat, mutta pääsääntöisesti meillä oli mukavaa. Meillä tarkoitan vanhempaa siskoani, naapurin kahta tyttöä ja itseäni...meitä kutsuttiin "Daltonin sisaruksiksi" ja syy tähän oli se, kun erään kerran vain me neljä suostuimme lähtemään pellolle kovassa sateessa...siinä marssimme sadevaatteissa pituusjärjestyksessä...ja hoidimme homman. Pomomme kertoi tarinaa kaikille ja kehui sitä, kuinka hyviä työntekijöitä me olimme. Meillä oli mukavaa kaikki nuo kesät...myöhemmin myös nuorempi sisareni meni tarhoille töihin, mutta tuollen me "Daltonit" olimme jo muualla tahoillamme.

Eilinen päivä sujuikin sitten ulkoillessa Porkkalan niemessä aivan ihanissa maisemissa...tiedossa oli ulkoilua. Esikoinen heitti virveliä, pikkumies pulikoi vedessä minun valvovien silmien alla ja mies otti kuvia maisemista...välissä grillattiin makkaraa ja juotiin mehua, kahvia ja teetä. Kotiin palattiin sopivasti juuri ennen saunaa. Pikkumies on tosin kehittänyt itselleen jostain kovan yskän ja nuhan, joten saunailut jäivät häneltä väliin tällä kertaa.

Pikkumiehen sairastelu aiheuttaa aina erikoistoimenpiteitä...infektioastmaa sairastavana hän menee aina kovin tukkoiseksi saadessaan nuhan...ja niinpä taas kerran otamme hengityslääkkeitä aamuin illoin ja lisäksi tarvittaessa vielä pari kertaa päivälläkin...johan tässä oltiin ilman lääkkeitä reilu pari kuukautta. Pikkumiehellä on aivan ihana omalääkäri... Maria-täti , josta joudumme nyt luopumaan muuttomme takia. Uuden lääkärin etsintä siis edessä...

Tänään onkin sitten tälläinen löhöilypäivä...mitään ei saada aikaiseksi, vaikka pitäisi oikeastaan tehdä vaikka mitä......laiskottaa