Eilen illalla sain tekstarin Pikkumiehen kummilta...en vastannut viestiin vaan soitin. Oli ihanaa kuulla ääntään ja jutella kaikesta...ihan niin kuin "ennen". Pikkumies kysyi kenen kanssa puhuin ja kuultuaan halusi itsekin kummillensa jutella.

Oli jotensakin liikuttavaa katsoa ja kuunnella Pikkumiestä...jutteli ja kertoi kummille paljon pikkujuttuja. Kummi nauroi kovin Pikkumiehen päästäessä minut taas puhelimeen...sanoi murteen tarttuneen jo Pikkumieheen kovin ...niinhän se kyllä onkin tarttunut.

En olisi millään halunnut lopettaa puhelua...ikävä on suuri ...