Eilen illalla jo katottiin Pikkumiehen kanssa vaatteet valmiiksi aamua varten...kuten myös lelu. Tänä aamuna sitten kaikki sujuikin kuin rasvattu (tai no melkein kaikki...olisi nimittäin halunnut syödä aamupalan kotona ) ...oltiin ajoissa päiväkodilla (tänä aamuna aamupala alkoi jo klo 7.45, koska heidän oli tarkoitus lähteä Esikoisen koululle katsomaan elokuvia...pakkasta oli tosin -27, joten saattaa olla, että jättivät väliin...kävellen piti heidän sinne menemän) ja niin ollen myös ajoissa töissä.

Huomenna on tiedossa työmatka Helsinkiin...aamulla aikaisin liikenteeseen ja yöllä myöhään kottin. Mies jo eilen nauroi, että mitenköhän aamutoimet onnistuvat Pikkumiehen kanssa, kun välillä ei kelpaa muut kuin minä. Totesin siihen, että kaikki sujuu luultavimmin kuin rasvattu (kun en ole kotona, ei Pikkumies todennäköisesti edes aloita viivyttelyään...tai sitten kaikki menee päin mäntyä ) ...

Valmiiksi jo väsyttää ajatuskin huomisesta, mutta toisaalta on ihanaa päästä tapaamaan työkavereita mukavan yhdessäolon merkeissä ...kyllä kieltämättä pientä ikävän kaltaista on ollut viime päivinä havaittavissa.

Musta on tullut ihan saamaton kotona...mä en yksinkertaisesti jaksaisi tehdä yhtään mitään...ruoanlaitto, siivous eikä sisustaminen jaksa kiinnostaa ollenkaan...

Mulla on ikävä niitä ihania ihmisiä, jotka jäivät "etelään" ja lisäksi tuo muutto oli sen verran stressaava juttu, että musta tuntuu, etten siksi jaksa mitään ylimääräistä...

Kyllä tää tästä...huomisen pidän blogitaukoa ja palaan sitten perjantaina valottamaan hieman torstain tapahtumia...mukavaa loppupäivää ja huomista kaikille ...