Kaatumisen seurauksena sain selkäni niin jumiin, etten ole voinut istua koneella viittä minuuttia kauempaa ja näin ollen on blogin päivittäminenkin jäänyt.

Edellisessä kirjoituksessa esittelin Pikkusiskon tytön lapaset ja niiden jälkeen olen pikkuhiljaa aloitellut Hoon kauluria...valmista olen saanut vajaan parinkymmenen sentin verran.

Kaatumisesta aiheutunut päänsärky ja puutumiset huolestuttivat niin paljon, että viimein sunnuntaina suuntasin kulkuni KYS:n päivystykseen...onneksi huoleni otettiin todesta ja päästä otettiin ct-kuva, joka onneksi oli puhdas eli ei murtumia eikä vuotoja...kyllä oli olo todella huojentunut sairaalalta lähtiessäni. Sairaslomaa sain viime maanantain ja tiistain.

Kuinkas ollakaan...Pikkumies onnistui saamaan kurkunpään tulehduksen, joka sitten paheni todella kamalaksi yskäksi (tiistain ja keskiviikon välisenä yönä saatiin nukuttua kokonaiset kolme tuntia) ja Mies kiikutti Pikkumiehen lääkäriin keskiviikkona. Lääkekuurihan siitä tuli ja käsky käyttää hengityslääkkeitä maksimimäärät.

Torstaina kotiin tullessani oli Pikkumies täynnä punaisia paukamia...allerginen reaktio antibiootista ja soitto lääkäriin...neuvottiin ottamaan antihistamiiniä ja lupasivat, että lääkäri soittaa perjantaina heti aamusta. Aamulla lääkäri soitti ja oli kanssani samaa mieltä siitä, ettei lääkettä enään jatketa ja allergialääkettä tulee ottaa vähintään viikon ajan, kun kyseessä oli pitkävaikutteinen antibiootti.

No mitäpä sitten vielä...eilen Pikkumies tuli luokseni ja totesi hampaasta lähteneen palan (?)...niin siis mitä...ei ole kolauttanut hampaitaan mihinkään, joten miten tämä on mahdollista. Maanantaille sain ajan hammashoitajalle ja hampaasta hiotaan terävät kulmat pois, jotta kieli ei mene rikki.

Ai niin...meinasi kokonaan unohtua. Mies kävi magneetissa ja polvesta löytyi laajaa repeämää, joten operaatio on edessä. Oman polveni tilanne on nyt se, että menen ensi tiistaina magneettikuvaan ja torstaina ortopedille...mahdollisen operaation tarve selviää silloin. Jos operaatio on minunkin osaltani tarpeellinen, joudumme päättämään Miehen kanssa siitä, kumman polven tilanne on akuutimpi ja näin ollen operoidaan ensin. Itse olen sitä mieltä, että Miehen polvi pitää saada ensin kuntoon, vaikka omani on kipuillut pidemmän aikaa...pystyn kuitenkin kävelemään suhteellisen normaalisti, Mies ei...

Oman haasteensa asiaan aiheuttaa se, että minun pitäisi olla kolme päivää Helsingissä työn merkeissä, mutta jos Miehen polvi operoidaan parin viikon sisään, reissu peruuntuu...katsotaan nyt miten käy...

Mukavaa viikonloppua kaikille ...