Todellakin ihana .

Ensinnäkin aamulla sain nukkua pitkään...kättä ei särkenyt (ei siinä vaiheessa) ...heräilin rauhassa ja kävin suihkussa.

Seuraavaksi alkoi puhelimeni soida ja näytössä vilkkui minulle rakkaan ihmisen (johon en häpeäkseni ole pitänyt tarpeeksi yhteyttä) nimi..vastasin iloissani ja sain kutsun hänen 90-vuotis päiville marraskuun lopussa (vieraat jaetaan tilanahtauden vuoksi kahteen osaan ja minut seuralaiseni kanssa lasketaan kuuluvan perheeseen) . Puhelun alussa puhuimme suomea, mutta jossain vaiheessa aloimme puhua ruotsia ja sain ihanan kommentin: "Voi, sinä puhut edelleenkin niin hyvin ruotsia"...tuntui kivalta  . Tutustuin tähän rouvaan ja mieheensä ollessani 12-vuotias ja heidän ansiokseen voidaan laskea ruotsinkielen taitoni, sillä he puhuivat minulle ruotsia ja kannustivat sen opiskelussa. Kävin heidän luonaan päivittäin reilun 7 vuoden ajan ja sain tuntea kuuluvani perheeseen...minulla oli yhtäkkiä kolmannet isovanhemmat .

Sitten oli Esikoisen vuoro yllättää...hän kömpi ylös sängystä kymmenen aikaan ja alkoi heti touhuta keittiössä. Tuloksena tästä touhuamisesta oli erittäin maittava nakkikeitto (jota syömme myös huomenna) ja jälkiruoaksi mansikkarahkaa (joka katosi parempiin suihin välittömästi) ...mukava yllätys tosiaan .

Tämän jälkeen valmistauduimme ajomatkaa varten suuntanamme Lohjansaari ja siellä hyvä ystäväni K perheineen. Tunnin ajelun jälkeen olimme perillä noin yhden aikoihin. Ystäväni osti pari vuotta sitten miehensä kanssa vanhan maatalon, jota he ovat kunnostaneet vanhoja työtapoja kunnioittaen. Talon pihaan ajettuamme ja autosta noustuamme meitä tervehti moniääninen määyntä ...K:t hankkivat viime kesänä omistukseensa lauman ahvenanmaanlampaita ja tämä monipäinen lauma tuli meitä heti tervehtimään. Ruokimme ensin lampaita ja siirryimme sitten sisätiloihin tutkiskelemaan, mitä he olivat saaneet aikaiseksi sitten viime näkemän...paljon oli saatu aikaiseksi ja vielä enemmän oli vielä tekemättä...ihana talo ihanilla ihmisillä .

Seuraavana käyntilistalla oli Inkoo, jonne suuntasimme neljän aikoihin. Löysimme perille ensi yrittämällä...kiitokset navigaattorille . Kyseessä olikin sitten uuden uutukainen pari vuotta vanha talo...Pikkumies totesi sisälle mennessään jäävänsä asumaan sinne ...ihanan kodikkaasti sisustettu ja rakkaudella rakennettu koti. Tätä kotia asustavat ystäväni S:n vanhemmat, jotka ovat meille tuttuja jo monen vuoden ajalta ja ovat pyytäneet useasti meitä kylään. Päätimme nyt vihdoinkin ottaa kutsun vastaan ennen Kuopioon muuttoamme ja kylläpä olikin mukava kyläilyreissu. Meille esiteltiin koko ihana koti kaikkine ihanine tavaroineen...tuli tunne, että meilläkin on joskus tulevaisuudessa samankaltainen omakotitalo...

Kotimatkalle suuntasimme puoli seitsemän aikoihin ja kotiuduimme n. varttia yli seitsemän. Tässä vaiheessa Pikkumies oli jo ihan umpiväsynyt , joten iltapuuhiin aika lailla samantien kotiuduttuamme...unessa vähän ennen yhdeksää ...muu miesporukka suuntaa juuri näillä hetkillä petiin ja jättää areenan minun haltuuni eli saan kaukosäätimet hallintaani ja rupean tuijottamaan televisiota ...

Kaiken kaikkiaan siis erittäin ihana päivä .