Huh huh...kyllä onkin tänään juostu edestakaisin joka suuntaan.

Aamulla heti kymmeneltä oli näyttö Savolanniemessä...aivan ihana maaliskuussa valmistunut taloyhtiö, jossa yksi asunto myymättä...(mä haluun sen, mies ja lapset myös...Kaisa tää on hys hys vielä, ei saa kertoa kellekkään). Asunnossa on 4 h + k + s ja koko 92 neliötä...sisään mennessä tuntui heti kuin olisi kotiin tullut ...

Näytön jälkeen suunnistimme torille syömään Hanna Partasen lihapiirakat ja palasimme hotellille valmistautumaan klo 14 näyttöön...omakotitalo 17 km keskustasta...juu ei ollutkaan yhtä kiva kuin kuvissa...eli ei oikein natsannut ...välittäjä tuntui vähän välinpitämättömältä ja näytön lopussa ilmoittikin, että talo on oikeastaan jo myyty  edellyttäen, että uudet omistajat saavat vanhan asuntonsa myytyä. Lopuksi kyseli hakukriteerejämme ja lupasi järjestää vielä pari näyttöä lisää. Niihin menemme huomenna.

Näytöstä ajelimme ihanan saaristotien kautta ja pysähdyimme jäätelölle...odotimme ensin Pikkumiehen heräämistä...nukkui reilun tunnin ja sillä aikaa ihastelimme välkkyvää vettä ja tulimme siihen tulokseen, että tulemme täällä viihtymään. Jäätelöiden jälkeen suunnistimme Puijon tornia katsomaan ja kävimme syömässä tornin ravintolassa oikein pitkän kaavan mukaan miehen tarjotessa . Pieni vesikuuro pyyhkäisi meidän ylitse tehden ilman hetkellisesti viileäksi, mutta kuuron mentyä ohi aurinko lämmitti jälleen mukavasti . Siinä syödessämme puhelin soi ja klo 14:sta näytön välittäjä kyseli oliko meillä kuinka tiukka aikataulu huomenna...hän halusi näyttää meille vielä kaksi muutakin kohdetta, joten huomisen ohjelmassa onkin kahden sijasta neljä näyttöä alkaen klo 12.30....

Kirjaudumme ulos hotellista kahdentoista aikoihin ja menemme näyttöihin...niiden jälkeen suuntaamme auton Jyväskylän suuntaan miehen siskon mökille ja sieltä heille kotiin Jyväskylään. Sunnuntaina jälleen kotiin...

Näin siis tänään...meidän piti ensin muuttaa vuokralle, mutta toisin taitaa käydä ...pidättehän meille peukkuja...