Voi väsytys sentään...taasen tuli valvottua liian myöhään . Jotenkin sitä kaipaa omaa aikaa, kun saa kuopuksen nukkumaan...klo 22...ainakin pari tuntia tarttisin, joten laskekaa siitä monelta menin nukkumaan.... On se vaikeeta kun on ihminen luotu aamu-uniseksi...illalla olen virkeimmilläni ja saan vaikka mitä aikaiseksi...ainakin silloin kun kroppani saa toteuttaa sen omaa rytmiä eikä herätyskello aamulla kiekaise herätystään. Onneksi mulla on ihana mies (aamuvirkku sellainen), joka herää viikonloppuisin kuopuksen kanssa ja antaa mun nukkua .

Aina sitä päättää, jotta tänään menen ajoissa nukkumaan...no niinpä juuri...not. Kun väsymys kasaantuu tarpeeksi, nukahdan kuopuksen viereen ennen kuin kukaan ehtii kissaa sanoa...herään keskellä yötä kuopuksen jalat naaman päällä ja aamulla ollaankin sitten solmussa kivistävän selän kanssa...TODELLA ihanaa.

Miten sitä löytäisi tasapainon?

Mitä jos hävittäisi telkkarin (ja kaikkien muitten laitteiden) kaukosäätimet ja käyttäisi säästyvän ajan muuhun...olisiko sitä sitten valmis nukkumatin maille aiemmin? Ehkäpä, mutta kun olen koukussa yhteen jos toiseenkin sarjaan, jotka on siis IHAN pakko katsoa päivittäin/viikoittain ...miten mä selviäisin vieroitusoireista?