Selvittiinhän viime viikosta ihan kunnialla, vaikka suunnitelmat meni uusiksi ihan satasella...

Tiistaina juhlavaatteita vaihtaessa paljastui kuopuksen mahasta näppylöitä...lähdettiin kumminkin juhliin (olihan ollut jo koko päivän siellä muiden seurassa ja usealla on/on ollut jo vesirokko), sillä kuopuksen oli määrä esittää kilttiä lohikäärmettä Nauru. Esitys meni nappiin ja pieni lohikäärme oli tyytyväinen. Olo tosin alkoi huonontua ja lähdimmekin aika pian kotiin esityksen jälkeen.

Kaikki muut loppuviikon sovitut jutut pitikin sitten miettiä ihan uusiksi...onneksi on ihana mies, jonka kanssa onnistuu sumplia poissaolot niin, että kaikki saatiin kunnialla hoidettua.

Nyt meillä ei sitten olekaan enää alakoululaista vaan ylpeä yläkoululainen Cool. Todistus oli hieno ja alkanut loma erittäin hyvin ansaittu.

Ihana auringonpaiste lämmitti viikonloppua, mutta kuopuksen kanssa sai taistella...omasta mielestään hän on ihan terve ja valmis ulkoilemaan, mutta tyhmä äiti oli täysin eri mieltä ja sitähän onkin sitten mökötetty ihan täysillä. Mutta eihän sitä voi riehua pää punaisena, jos on vielä lämpöä ja muutama rakkulakin vielä kuivumatta...en halua mitään jälkitauteja...tässä varsinaisessakin on ihan tarpeeksi työtä.

Tänä aamuna sitten ilmoitus päikkään, jotta ollaan viela poissa...kuinka kauan...en tiedä...Otsan rypistys

Meidän teini ilmoitti lomansa alkavan vasta sitten, kun kuopus on taasen kunnossa ja poissa jaloista päivät...että näin Nauru 

Sainpahan muuten taas yhden lisäsysäyksen muuttoon. Jouduin sanaharkkaan yhden asukkaan kanssa lauantaina. Esikoinen kavereineen pallottelee takapihamme viereisellä nurmikentällä (sivusilmällä pystyn vahtimaan heidän touhujaan) ja oli taas lauantaina siellä. Pojat lepäilivät nurmella, kun yksi taloyhtiömme miesasukas aloitti sellaisen huudon, että oksat pois. Huusi siitä kuinka pojat sotkevat ja repivät oksatkin puista. Pojat puolustautuivat ja siitäkö mies entisestäänkin innostui huutamaan, jolloin minulla hirtti kiinni. Menin paikalle ja kysyin "hieman" korotetulla äänellä, jotta mistäköhän oli kyse.  Mies minulle huutamaan, jolloin tokaisin raivosta täristen hoitavani kyllä oman takapihani läheisyydessä olevat pojat ja ettei tarvitse tulla siihen huutamaan. Hyvä, etten saanut miestä kimppuuni...saivat varmaankin taas puhuttavaa siitä kuinka kamala "ämmä" olen...mutta sittenhän olen. Ei tartte tulla mulle huutaan...prkle Huuto. Voi, että kun pääsis muuttamaan pian...