Nyt jo hirvittää...huomenna aamulla (siis yöllä) kello pirahtaa 20 minuuttia yli neljän...siis oikeesti neljän . Taksi odottelee viideltä matkallelähtijää...lento lähtee kuudelta. "Etelässä" on tiedossa tiukka kolmen päivän työputki ylitöineen...HUH.

Mutta ihaninta tässä on se, että tapaan parhaan ystäväni piiiiiiiitkääääääästääääää aikaa torstaina ja se jotensakin vähentää tämän työputken rasittavuutta.

Viime vuoden loppupuolella ja nyt tästä eteenpäin joudun käymään epäsäännöllisen säännöllisesti näillä matkoilla...toisaalta se on kivaa, mutta kotona on aina kivempi olla kuin matkan päällä ja Pikkumieskin ikävöi minua...kyselee aina, että koska taas pitää mennä. Toisaalta perheen miesväellä on hauskaa, kun mamma ei ole koko ajan komentamassa  ...ja onneksi kolme päivää menee aina nopeasti.

Terveysrintamalta kuuluu itse asiassa hyvää...polvi on jo hyvässä kunnossa ja kestää reippaan kävelylenkin...pitkiä matkoja en tosin ole vielä uskaltanut polvea rasittaa, kun pelkään takapakkia ja sitä, etten pääsekään liikkumaan taas ilman kyynärsauvoja (joulukuussa nilkka taasen ilmoitteli itsestään ja jouduin turvautumaan niihin).  Onneksi koko ajan mennään eteenpäin ja polvi vahvistuu entisestään.

Mutta nyt taasen muihin hommiin...mukavaa tiistaita SINULLE ...